Ilmaston lämpeneminen on kiistatta sukupolvemme tärkeimpiä haasteita. Ihmisten asuessa yhä enemmän kaupunkimaisissa ympäristöissä, on selvää, että kaupungeissa tehtävät ratkaisut ovat avainasemassa. Tiivistä asumista pidetään yleisesti jo itsessään ympäristöystävällisempänä kuin haja-asutusta muun muassa vähenevän liikennetarpeen vuoksi.
Helsingin tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035 (ks. toimenpideohjelma). Tavoite on erittäin kannatettava, mutta joidenkin toimenpiteiden osalta kunnianhimon tasoa voisi nostaa entisestään. Vähintään on selvää, että helsinkiläisten kuntapoliitikkojen tulee huolehtia siitä, että tavoiteaikataulussa pysytään.
Suomen suurimpana kaupunkina Helsinki näyttää suuntaa koko muun maan energiapoliitikalle. Siksi on tärkeää, että Helsingin kaupunki ja sen poliitikot ovat ohjaamassa energiapolitiikkaa ympäristölle kestävämpään suuntaan.
Helsingin energiapolitiikka voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen; Kaupungin omistamaan energiayhtiö Heleniin, asukkaiden omistamiin kiinteistöihin sekä kaupungin omiin kiinteistöihin.
Kaupungin energiatuotannosta
Kaupungin energiayhtiö Helenin tavoite on hiilineutraali energiantuotanto vuoteen 2035 mennessä. Tämän saavuttamiseksi kivihiilestä luopuminen on avainasemassa. Mielestäni tulevan valtuustokauden aikana tulisi pyrkiä nopeuttamaan kivihiilestä luopumista vielä entisestään.
Kivihiiltä käyttävät voimalaitokset, kuten Hanasaari (2024) ja Salmisaari (2029) on onneksi päätetty jo sulkea, jonka myötä esimerkiksi Sörnäisten rantatietä rumentavat kivihiilikasat jäävät onneksi vihdoin historiaan. Näiden voimalaitosten tuottamien suurien tehomäärien korvaamiseksi ei kuitenkaan ole yhtä vain yhtä tapaa, vaan se tehdään jätevettä hyödyntävillä lämpöpumppulaitoksilla, biopolttoainelaitoksilla, aurinko- ja vesivoimaloilla sekä lämpövarastoilla. Erittäin tervetullut lisä on myös Helenin päätös tuoda taloyhtiökohtaiset tmaalämpöpumppuratkaisut tuotevalikoimaan vuoden 2021 aikana. Myös pienydinvoimareaktorien mahdollisuutta on syytä selvittää lisää.
Tulevaisuutta ovat myös joustavat energiaverkot ja energian varastointi; tiivistettynä Helenin tavoitteena tuleekin olla rakennusten energiankulutuksen minimointi, vaikka se ei pelkästään liiketoiminnallisesta näkökulmasta olisikaan järkevää.
Kiinteistöjen energiatehokkuudesta
Maalämpöpumppujen yleistymistä tulisi edistää Helsingin alueella. Asiantuntijoiden mukaan nykyisin yli puoleen uusista omakotitaloista lämmitysjärjestelmäksi valitaan lämpöpumppu ja sama trendi kasvaa kerrostalo- ja liikekiinteistöissä. Pientalojen lisäksi myös asunto-osakeyhtiöiden kannattaisi entistä laajemmin harkita maalämpöpumpun asentamista. Kaupungin tulee aktiivisesti mahdollistaa tällaiset hankkeet lupapolitiikallaan. Kaupunki voisi myöntää myös tukea esimerkiksi suunnittelukustannuksiin ja siten edistää ympäristöystävällisten energiamuotojen käyttöä alueellaan myös olemassa olevissa vanhoissa yksityisissä rakennuksissa.
Uusissa hankkeissa energiatehokkaille ratkaisuille pitää antaa merkittävää painoarvoa. Sen sijaan, että kaavassa säädetään yksityiskohtaisesti muun muassa kattosaunasta, olisi järkevämpää edellyttää energiatehokkaita kiinteistötekniikan ratkaisuja. Tätä työtä tulee tehdä yhdessä kiinteistönkehittäjien kanssa, jotta ratkaisuista saadaan aidosti toteuttamiskelpoisia. Mielestäni YLVA:n Lyyra-projekti Kalliossa on erinomainen esimerkki onnistuneesta energiatehokkaasta kiinteistönkehityshankkeesta, jonka alkuvaiheessa myös minulla oli ilo olla mukana mm. yhtiön hallituksessa!
Helsingin kaupungin omat kiinteistöt
Edellä mainitussa Hiilineutraali Helsinki -ohjelman toimenpideohjelmassa on hyvin ryhmitelty niitä toimenpiteitä, joilla kaupunki voi nostaa kiinteistöjen energiatehokkuutta:
Kaupungin omat julkiset rakennukset on rakennettu jo vuodesta 2018 lähtien lähes nollaenergiarakennuksina, jonka lisäksi olemassa oleviin rakennuksiin on investoitu aurinkosähkövoimaloita, poistoilmalämpöpumppuja sekä energiankulutusta optimoivia talotekniikkajärjestelmiä.
Kustannusten osalta tulee huomioida se, että energiatehokkuusinvestoinnit maksavat itsensä yleensä hyvin takaisin säästyneinä energiakustannuksina. Investoinnit ovat siten tulevaisuuden kannalta järkeviä sekä ympäristö- että taloudellisuusnäkökulmista katsottuna. Rakennuksien energiankäyttöä tulee tarkastella koko niiden elinkaaren aikana, ei ainoastaan investointikustannusten perusteella. Rakennuskanta uudistuu kuitenkin hyvin hitaasti, joten kaupungin tulee kiinnittää erityisesti huomiota vanhojen rakennustensa energiatehokkuuden parantamiseksi. Toisaalta monin paikoin purkava uudisrakentaminen voi olla järkevin ratkaisu, sillä sen avulla voidaan sekä tiivistää kaupunkia että nostaa rakennusten energiatehokkuutta.
Suunta on oikea – muutosta voidaan vielä kiihdyttää
Helsinki on menossa energiapolitiikan suhteen oikeaan suuntaan. Muutosta voidaan kuitenkin kiihdyttää entisestään tulevan valtuustokauden aikana! Mielestäni se olisi niin Helsingin, Suomen kuin koko maapallon etu, jonka vuoksi olen valmis tekemään töitä entistä kestävämmän Helsingin eteen. Helsingin tulee olla energiapolitiikan globaali edelläkävijä!