Helsingin kannattaisi myydä suurin osa asuntovarallisuudestaan

Tiesitkö, että Helsingin kaupunki on Suomen suurin asuntosijoittaja? Kaupunki omistaa lähemmäs 60 000 vuokra-asuntoa. Kaupunki sitoo siis kaikkien veronmaksajiensa rahoja siihen, että se voi tarjota markkinahintaa edullisemman asunnon osalle kaupunkilaisista.

Kaupungin asunnot ovat ns. ARA-asuntoja (ks. https://www.ara.fi/fi-FI/ARAasuntokanta/ARAvuokraasunnot). Vaikka ARA-asunnot toimivat ”omakustannusperiaatteella”, se ei tarkoita, etteikö niistä aiheutuisi veronmaksajille tappioita. Helsingin arvokkainta omaisuutta on sen omistama maa. ARA-asunnot sijaitsevat kaupungin omistamalla vuokratontilla, jota vuokrataan alle markkinahinnan. Helsinki menettää ARA-asuntojen vuoksi siten huomattavan määrän tuloja, jotka se kerää sitten kaupunkilaisilta kunnallisveron muodossa.

ARA-asunnot ovat käytännössä sama asia kuin Helsingin kaupunki päättäisi alkaa pitää omaa ruokakauppaansa, jonne osa kaupunkilaisista pääsisi ostamaan ruokaa halvemmalla kuin muut. Suomi on maailman parhaiten toimiva hyvinvointivaltio. Pienituloisia tuetaan mm. asumis- ja toimeentulotuella valtion toimesta, jolloin myös vapaarahoitteisessa asunnossa asuminen on täysin mahdollista. Nämä tuet myös kohdistuvat paremmin pienituloisille kuin ARA-asunnot (ks. https://vatt.fi/kohtuuhintaisuuspolitiikka-ei-ole-laake-asumisen-kalleuteen). Helsingin tulisikin minimoida oma ”sosiaalipolitiikkansa” ja keskittyä tuottamaan sellaisia palveluita, joista mahdollisimman moni kaupunkilainen hyötyy.

Minkälaisista summista puhutaan?

ARA-rajoitusten vuoksi nyt omistettuja asuntoja ei voida tuosta vain myydä vapailla markkinoilla. Asuntoja voitaisiin kuitenkin myydä muille yleishyödyllisille yhteisöille. Erityisesti niitä voitaisiin myydä vapaaseen markkinahintaan aina määräaikaisten ARA-rajoitusten päättyessä.

Helsinki voisi päättää myydä esimerkiksi vain noin puolet omistamistaan asunnoistaan rajoitusten päättyessä tulevien vuosikymmenten aikana, jotta niitä jäisi edelleen runsaasti käytettäväksi aidosti heikossa asemassa olevien ihmisten, kuten esimerkiksi asunnottomien hyväksi. Myyntiin voitaisiin päättää laittaa esimerkiksi noin 30 000 asuntoa. Oletetaan selvästi alakanttiin, että yhdestä asunnosta saisi keskimäärin vaikkapa 150 000 euroa. Jo tällä laskelmalla Helsingin kaupunki saisi tulevina vuosina 4,5 miljardin tulot. Summalla voisi esimerkiksi rakentaa kymmeniä uusia kouluja ja päiväkoteja, uuden metrolinjan sekä palkata satoja opettajia, lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

Tiedän, ettei tämä ehdotukseni ole valitettavasti poliittisesti realistinen – ainakaan vielä tulevalla valtuustokaudella. Sen sijaan teoriassa linjaus olisi täysin mahdollista tehdä. Olen aidosti itse sitä mieltä, että tämän suuntaisen linjauksen toteuttaminen tuottaisi helsinkiläisille nykytilaa merkittävästi enemmän hyvinvointia.

Tuettua asuntokantaa tulee säilyttää, mutta sitä tulisi olla huomattavasti nykyistä vähemmän. Veronmaksajien subventoimaa asuntotuotantoa tulee tarjota vain sitä todella tarvitseville: asunnottomille, erityisen pienituloisille sekä muille erityisryhmille. Muiden tulee löytää asumiseensa ratkaisu vapailta markkinoilta. Sitä edistetään parhaiten kaavoittamalla riittävästi asuntoja kasvavan metropolin tarpeisiin.