Kunnan yksi tärkeimmistä työkaluista ja vallankäytön muodoista on kaavoitus. Kaavoituksella ohjataan kaupungin kehitystä ja määrätään siitä, minkälaista kaupunkia missäkin rakennetaan. Kaupungilla on kaavoitusmonopoli alueellaan ja hyvä niin; viime kädessä valta kaupungin kehityksestä onkin oltava aina demokraattisesti valitulla valtuustolla.
Kaavoja voidaan kuitenkin tehdä eri tavoin. Kaavojen nykyisin monesti sisältämää tarpeetonta yksityiskohtaisuutta tulisi vähentää. Kaupunkikuvan kannalta on olennaista määritellä muun muassa rakennusten korkeuksia ja julkisivun värimaailmaa, mutta on mielestäni täysin tarpeetonta säädellä kaavassa esimerkiksi siitä, mihin kerrokseen yhteinen saunatila tulee sijoittaa.
Kaavojen yksityiskohtaisuudella on vaikutuksia
RAKLI ja Kiinteistöliitto ovat julkaisseet tuoreen selvityksen kaavamääräysten kustannusvaikutuksista, jossa on useita hyviä ja kannatettavia suosituksia kunnille. Asemakaavoissa tulisi lähtökohtaisesti välttää tiukkoja yksityiskohtia ja teknisiä määräyksiä. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että kaupunkipäättäjien tietoon tuotaisiin kaavaprosessien yhteydessä se, miten kaavan määräykset vaikuttavat rakentamiskustannuksiin ja perustelut yksityiskohtaisille määräyksille, jos sellaisia laaditaan.
Perinteisesti erilaiset autopaikkavaatimukset ovat aiheuttaneet eniten kustannuksia asuinneliöitä kohden. Tämä johtuu siitä, etteivät rakennuttajat saa markkinoilta useinkaan autopaikoista sellaista hintaa, joka kattaisi kokonaisuudessaan niiden rakentamisesta aiheutuneet kustannukset. Näin ollen käytännössä kaikki asuntoja ostavat maksavat osittain myös autopaikoista, vaikka he eivät sellaista saakaan. Myös autopaikkavaatimuksia tulee keventää, rakennuttajat kyllä toteuttavat niitä riittävästi, mikäli markkinoilla on aitoa kysyntää!
Huoneistojakaumasääntelyä tulee keventää
Helsingin asuntopolitiikan yksi suurimmista ongelmista viime vuosikymmenien aikana on ollut yksiöiden tarjonnan liiallinen rajoittaminen. Kaupunki on yksinkertaisesti estänyt riittävän yksiötuotannon tiukalla huoneistotyyppi- ja keskikokosääntelyllä. Tämä on ollut hyvin vahingollista kaupungin kasvun kannalta. Lisäksi yksiöiden korkea vuokrataso suhteessa muihin huoneistotyyppeihin johtuu pääosin tästä poliittisesta valinnasta.
On selvää, että Helsingissä tulee rakentaa myös paljon uusia perheasuntoja. Mutta yhtä lailla on selvää, ettei niitä tule rakentaa yksinelävien kustannuksella. Yksiöiden ja kaksioiden puute on Helsingissä suurempaa kuin perheasuntojen puute, joten niiden määrää tulee ensisijaisesti nostaa tulevalla valtuustokaudella. Huoneistojakaumankin osalta asuntomarkkinat toimisivat paremmin ilman tiukkaa sääntelyä.
Kevyemmät kaavamääräykset nostavat kaupungin omistaman maan arvoa
Helsingin tulisi lähtökohtaisesti vuokrata tai myydä omistamaansa maata aina korkeimpaan mahdolliseen markkinahintaan tulojen maksimoimiseksi. Se olisi oikeudenmukaista veronmaksajien omaisuuden käyttöä. Jos Helsinki luovuttaa maata alle markkinahinnan, se tekee sen pienen joukon hyväksi kaikkien muiden veronmaksajien kustannuksella.
Jos tontit myydään huutokaupalla kaavoitusprosessin yhteydessä, tiukat kaavamääräykset vähentävät kaupungin tuloja. Tietysti markkinoilla ollaan valmiita maksamaan vähemmän rakennusoikeudesta, jos samalla pitää sitoutua laajaan kirjoon erilaisia, jopa hyvinkin kyseenalaisesti perusteltuja, vaatimuksia. Jos sääntely olisi kevyempää, olisi luovutettavat tontit myös arvokkaampia ja kaupunki saisi entistä enemmän tuloja. Näillä tuloilla voitaisiin esimerkiksi tehdä panostuksia koulutuksen toimialalle nostamatta lainkaan verotusta!
Markkinatoimijat tietävät kyllä, mitä ominaisuuksia ihmiset asunnoiltaan ja asuinympäristöiltään kulloinkin toivovat. Annetaan markkinoiden toimia ja säännellään kaupunkikehitystä vain aidosti tarpeellisilta osin!